Omakuvan voima

Laskeva aurinko on lempeä valaistus. Järkkärikamera jalustalle, kaukolaukaisu päälle ja kameran eteen. Shoot!

Mietin valokuvan voimaa ja kuinka kauniit, hyvin onnistuneet kuvat meistä itsestämme vaikuttavat meihin. Tämän päivän nuoret ovat tottuneet kuvaamaan itseään ja poseeraamaan vapautuneesti kuvissa, toisin kuin vanhempi sukupolvi. Tämän voi todeta esim. lukuisissa blogeissa ja facebookissa. Kaikki eivät ole linssiluteita ja joillekin kuvissa oleminen on suorastaa tuskaa. On henkilöitä, jotka luulevat, ettei kuvat heistä onnistu koskaan; he eivät mielestään ole kuvauksellisia. Tämä on hölynpölyä: kaikista saa otettua hyvän kuvan. Joskus vika on kuvaajassa, joka ei saa malliaan rentoutumaan, joskus taas mallissa, joka ottaa aina saman teennäisen hymyn. Nykyään oman kuvan ottamista ja esille pistämistä ei pidetä merkkinä narsismista. Päinvastoin: omakuvan ottaminen voi olla hyvin vapauttavaa, silmiä avaavaa ja jopa terapeuttinenkin kokemus.

Photo Boothilla otettu kuva. Kudoin kaulahuivin, josta olin niin ylpeä, että se oli ikuistettava. Luulin etten osaa kutoa. Kudoin 10 metriä pötkylää, jonka sitten letitin. Meinasin luovuttaa esimmäisen 10 cm:n jälkeen. Onneksi en!

Miina Savolainen on tutkinut kuvan vaikutusta psyykkeeseen. Rakastan hänen valokuvaprojektiaan Maailman ihanin tyttö. Savolainen on kuvannut kymmenen vuoden ajan lastenkodin tyttöjä. Kuvat dokumentoivat nuorten kasvua tytöistä naisiksi. Projektissa kauniit valokuvat rinnastuvat tyttöjen raskaisiin kokemuksiin, kuten vanhempiensa hylkäämäksi joutumisen kokemiseen. Myös nämä lastenkodin tytöt kohtaavat päivittäin valokuvia, mm. mainoskuvia, joissa nuoret naiset esitetään yksipuolisesti muiden ihmisten halujen kohteina. Näkemämme kuvat vaikuttavat käsitykseemme (nais)kauneudesta ja harvassa ovat ne tytöt ja naiset, jotka eivät jollain tasolla peilaa itseään näihin usein manipuloituihin kuviin. Maailman ihanin tyttö -valokuvissa tytöt on kuvattu kauniisti ja herkästi. Nämä nuoret ovat opetelleet katsomaan kuvien ansiosta itseään lempeämmin.

iphone, ipad, ibook... I

“Rakkaaksi tuleva omakuva herättää mielihyvää, sitä haluaa tankata silmillään, se sekoittuu mielikuviin ja muistikuviin itsestä. 
On käänteentekevää saada nähdä itsensä ehjänä ja voimakkaana”, Savolainen kertoo kuvistaan. “Valokuvan viesti yltää tasolle, jolle sanat eivät voi yltää. Omakuvan hyväksyminen on itsensä hyväksymisen metafora. Jokaisella ihmisellä on oikeus kokea itsensä ainutlaatuiseksi, arvokkaaksi ja rakastetuksi, olla oman elämänsä päähenkilö.”

Ikuistin itseni kannattevan kameralla Halloween bileiden jälkeisenä aamuna. 

Hyvän valokuvaajan ja ajan kanssa syntyy kenestä tahansa hyviä kuvia, mutta joskus on hyvä kuvata itse itseään. Jos jännittää muiden kuvatessa, itse kuvatessa voi rentoutua ja näin saa parempia ja erilaisia kuvia itsestään. Monissa kameroissa on itselaukaisin ja tietokoneiden kamerat käyvät tarkoitukseen hyvin, sillä niiden kautta tulee usein hyviä, pehmeitä kuvia. Voimme itse säännöstellä sitä, mitkä omakuvistamme päätyvät muiden nähtäväksi. Kuvankäsittelyllä voimme parantaa kuvia, esimerkiksi valkaisemalla hampaita ja poistamalla finnejä. Kukaan ei ole täydellinen: tietäisittepä kuinka paljon ammattimallien kuvia käsitellään jälkeenpäin (ja malleja meikataan tuntikausia kuvaustilanteeseen ja vielä sen jälkeen kuvia täytyy käsitellä!).

 Olympuksen pokkarilla otettu. Jossain Fidzillä. Yksin matkustaessa tulee otettua kuvia itsestään. Yleensä joku tosin tarjoutuu ottamaan kuvan. Yksin matkustaessa harvoin saa olla yksin. 

Ihmisen ei tarvitse olla rikki arvostaakseen kaunista kuvaa itsestään. Kenelle tahansa tekee hyvää kuvata itseään, joten kamera käteen ja ulos kauniina kesäpäivänä! Myöhäisen iltapäivän pehmeä auringonvalo on erinomainen valaistus itsensä kuvaamiseen!

Kikkailua tietokoneen kameralla ja kuvankäsittelyohjelmalla.

Kuvat: minä itse ;)